Kasper, vintiöistä vinkein
Uudet nettisivu.org kotisivut

Yläpuolella Tanja ja osa laumasta noin viikkoa ennen ensi tapaamista..Söpöjä!

*

Päivä on yhtä hulinaa (lue: kaaos). Siskoni viedään hotelliin Helsinkiin, mistä hänen on määrä lähteä poikaystävänsä aveciksi armeijan juhlallisuuksiin. Loistavan naigaattorin ansiosta suunnistaminen pääkaupungin ydinkeskustassa on piinallisen vaikeaa, maalaisjärjellä olisimme nimittäin olleet perillä puoli tuntia aiemmin..Ajattelun sijaan keskityimme kinastelemaan ja haukkumaan navigaattorin pystyyn..

Seuraan vierestä kuinka Meritalla palaa käpy, kun äitini hössää vieressä. Hotellissa hän vielä viimeistelee meikkiä, ja ahtautuu äidin tekemään iltapukuun. Parinsadan väkisin otetun “Happy Couple” -valokuvan jälkeen Merita hätistää meidät pois. On aika lähteä ajamaan Turun suuntaan.

Luonnollisesti äitini tekee sen alkeellisen virheen, että pistää samaisen jankuttavan palikkanaattorin päälle, joten kierrämme vielä epätoivoisesti jonkin aikaa ydinkeskustassa, kunnes tajuamme painaa siltä vintin pimeäksi. Yllättäen pääsemme varsin joutuisasti Kehä III:lle, mutta seilaamme siellä liittymän ohi ja pysähdymme huoltoaseman pihaan riitelemään lisää ja kysymään neuvoa.

Oikean tien löydettyämme äitini alkaa tenttaamaan minua koiriin liittyvillä kysymyksillä. Hän myöskin sanoo, että menemme vain tutustumaan, sillä Tanjalla todennäköisesti on hyvinkin tarkat kriteerit pentujen uusien omistajien suhteen. Ristikuulustelu ei ollenkaan helpota vatsassani vellovaa jännitystä..:D

Kun näiden pienten “erimielisyyksien” jälkeen VIHDOIN löydämme perille, on jo myöhä. Tanjaa se ei näytä niin haittaavan, mutta meitä nolottaa olla myöhässä..Onnistuimme kuitenkin kuluttamaan noin 3 tuntia matkaan Helsingistä Kiikalaan..:D Heti ovesta päästyämme vastaan tulee pentueen äiti, Helmi. Se tekee samantien vaikutuksen meihin ollessaan niinkin sosiaalinen ja lempeä narttukoira. Muita koiria Tanjalla on (pentujen lisäksi) kaksi; hieman enemmän omissa oloissa viihtyvä bc-narttu Luna, ja 10 viikkoinen virtaa täynnä oleva lyhytkarvainen bc-narttu nimeltä Jade.

Kun isommat koirat (ja tietysti Tanja) oli moikattu, siirryttiin itse asiaan. Ihmettelimme miksi pentujen huoneen oviaukko oli niin korkealle aidattu, vauvathan olivat vielä ihan pikkuruisia. Tanja selitti, että nämä pojat ovat olleet kovia kiipeilijöitä, ja myöhemmin huomasin Kasperista tämän itsekin (lue Matka sinne ja takaisin part 2!). Kuten koiraihmiset tietävät, bordercollieiden pennuista on valtaisa kysyntä. Tästä johtuen 4 pentua olikin lähtenyt samana päivänä uusiin koteihinsa. Jäljellä olivat siis Matti Jr ja Kasper, mutta ne olivat sillä hetkellä suloisimmat koiranpennut mitä olin ikinä nähnyt! Jotenkin Kasper kuitenkin tuntui enemmän “herra oikealta”, ja näytti niin suloiselta, että kuori aorttapummpuni yltä suli, ja minusta tuli lässyttävä pieni tyttö, joka katsoi äitiään jankaten “Saanko, pliiis, saanko ottaa tämän söpöläisen!?!”.

Jätimme pennut huilailemaan ja siirryimme kahvikupposten ääreen. Äitini jaksoi mainostaa omista koiristaan ja harrastuneisuudestaan, minä taas pääsin kertomaan, miksi juuri minä olisin oikea ihminen Kasperille. Tanja oli jo ihan mukana, ja aloimme puhua pennun papereista ja totesimme yhteen ääneen, että nouto on viikon päästä, eli 23.1.2009.

Paluumatka sujuikin sitten hymy korvissa tekstaten ja soitellen puheluja..ja tekstiviesteissä tekstin sijaan lähti kuvaviestejä liikenteeseen, missä oli hauva-vauva sylissä ja alapuolella luki <3!..seuraava viikko menikin sitten odotellessa, että milloin sen kuntakimpaleen saa omaan kotiin!

Tarina jatkuu toisessa osassa..;)