Historiaa
Eli pieni kertaus siitä miten tähän ollaan tultu.
Kasper, eli oikealta nimeltään Cherokee, syntyi 25.11.2008 Kiikalassa, yhdessä viiden inkkari-sisaruksensa kanssa. Tämä pentue tottelee myös lempinimeä HelMatit.
Kiitos äitini agilitypiirien agentin taidoista, löysimme ilmoituksen Helmin pennuista. Puhelinkeskustelujen jälkeen sovittiin tapaamisesta, jonne myös äitini lähti mukaan (hoitamaan keskustelupuolen, sillä itsehän oletetusti hyperventiloin heti perille päästyämme!). Hän painotti koko matkan, kuinka menisimme VAIN KATSOMAAN miltä ne bordercollien pennut oikein näyttävät. Kasper oli toinen jäljellä olevista vapaista pennuista, neljä oli jo lähtenyt samana päivänä uusiin koteihinsa. Mutta kun näin Kasperin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Matti Jr, Kasperin veli, oli näppärä kaveri myös, mutten saanut siitä samanlaista kitkaa kuin Kasperista. Kasper totteli siihen aikaan vielä pentuenimeä Kalle, joka nauratti ystävien keskuudessa, kun samanniminen miehenrotale löytyi myös omasta kaveripiiristä. Uusi nimi oli kuitenkin päivänselvä, vaikkakin vaihtoehtoja kerettiin 
punnitsemaan lähes viikon verran. Kasper ei nimittäin samalla reissulla lähtenyt mukaani, vaan viikko siitä, eli 23.1.2009, sillä halusin tehdä kodistani “vauvaturvallisen”, ja ennenkaikkea katsella sitä vielä hetken ilman sanomalehtiä ja jätöksiä..;)
*******************************************************
Itse aloin miettimään koiran hankkimista oikeastaan jo muuttaessani pois kotoa 2008. Kun enää ei jaloissa pyörinytkään karvakuonoja kaiken aikaa, tuli vähän orpo olo. Ironista sinänsä, sillä kotoa muuttamaan minut ajoi nimenomaan orastava hermoromahdus kaiken sen kaaoksen keskellä, kun parhaimmillaan talossa oli viisi koiraa. Kun koulut sairauden takia jäivät kesken joulukuussa 2008, koiran hankkiminen tuli itselleni tärkeäksi.
Äidilläni ja siskollani on aina ollut koiria, niin kauan kuin jaksan vain muistaa. Laidasta laitaan; kaksi lapinkoiraa, keeshond, kaksi espanjanvesikoiraa, sheltti ja belgianpaimenkoira. Heidän ja koirien elämää on jo vuosia vauhdittanut agilityn harrastaminen ja kisamatkat. Itselläni vuosina 2002-2008 oli yksi nelijalkainen hännänheiluttaja, mutta ei suinkaan koira vaan hevonen. Koiraharrastusjutut eivät tuntuneet lainkaan omalta, vaikka perheen koirat minulle tärkeitä olivatkin.
Kun koirakuume sitten yltyi liian polttelevaksi, bordercollie oli rotuna minulle itsestäänselvyys. Äitini serkulla on näitä koiria ollut ja olen sitä kautta rotuun jäänyt koukkuun.. Bordercollie on mielestäni yksi kauneimmista koiraroduista, ja todella älykäs rotu.